sunnuntai 24. marraskuuta 2013

KYLMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN

Joka ikisen matkan jälkeen sitä jaksaa aina ihmetellä, että voiko viikko tosiaan mennä noin nopeasti. Kyllä se näköjään voi, mutta onneksi mieleen (ja muistikortille sekä meikkihyllylle :3) jäi paljon upeita muistoja lomasta.
 Tässä välissä taitaa olla parasta selventää niille, jotka eivät ole viime postausta lukeneet, että olin siis Kanarian lämmössä (tarkemmin Gran Canarian saarella, Playa del Inglesissä) 13.11-20.11. :D Mukana mulla oli Malin, jolle sattui pieni köhköh onnettomuus, josta olen vieläkin älyttömän ärsyyntynyt ja häpeissäni. :'c Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, mutta lisätään nyt vielä, että ihan hengissä tyttönen on edelleen eikä mitään älyttömän vakavaa ole sattunut. 

Nyt kuitenkin niihin kuviin, muuten mun selitykset lähtevät rönsyilemään aivan liikaa. ^^'

 Ihan aluksi tulee näitä perustylsiä hotellikuvia, tämä on otettu muistaakseni ekana päivänä, jolloin teki heti mieli ruveta kuvaamaan, muttei ehtinyt/jaksanut lähteä raahaamaan Malinia enää minnekkään sen hienompaan kuvauspaikkaan (kuten esim. dyyneille), joten tyydyin sitten hotellin parvekkeen pyykkitelineeseen. :D

 Tämän kuvan tarina on sama, tuota valkoista seinää vasten oli kiva kuvata; hauskan yksinkertainen kuvauspaikka, jossa voi keskittyä täysin nukkeen.

 Tämä onkin sitten hotellin sisältä. Näin btw, kaikki vaatteet on itsetehtyjä, en olekkaan vähään aikaan väsäillyt mitään, mutta matka motivoi tekemään muutaman vaatekappaleen, ettei Malinparan tarvitsisi kulkea Inglesin kaduilla rannoilla "vanhoissa ryysyissä". ^^
























Tähän kuvaan olen itse jostain syystä tosi mieltynyt, harmittaa etten tajunnut ottaa enempää kuvia tuota seinää vasten. Jotenkin sitä ei vain paikanpäällä tajua, miten käteviä taustoja yksinkertaiset seinätkin voivat olla. Ärsyttää...:D

Nyt päästään viimeinkin "asiaan", eli dyyneillä otettuihin kuviin. Jaksoin kiikuttaa tytön muistaakseni aika loman keskivaiheilla mukaan rannalle, kun totesin, että nyt taitaisi olla aika sopiva ilmakin siihen. Monena päivänä nimittäin tuuli aika paljon, jonka ansiosta hiekkaa lentää kaikkialle, joka taas ei välttämättä ole pienelle nukelle ihan parhaaksi (ainakaan jos sitä menee silmiin, nivelten väliin, jne.).































Vaihteeksi taas kasvokuvia. Olen vaan edelleenkin niin älyttömän rakastunut Malinin yksinkertaiseen kauneuteen, että tälläisiä kuvia tulee otettua ja myöskin tungettua kaikkialle. Jotenkin sitä vaan ihmettelee joka kerta Malinin (ja tietysti myös muutkin nukkeni) nähdessään, että miten mä voinkaan omistaa jotain näin kaunista.

 Heh, kivikasatorni. Näitä tuli rakenneltua useampanakin päivänä rannalla, kuten myös haudattua äidin ja iskän jalat hiekkaan auringonoton lomassa. Mä oon aina ihmetellyt kun kaikissa leffoissa semmoisen pikkukersat hautaavat rannalla vanhempansa hetkessä hiekkaan, ja mulla meni about ½ tuntia kahden jalan hautaamiseen. :D

























 Nyt ollaankin jo vuoristossa (joka ei tosin tuntunut ihan vuoristolta, kiitos vieressä menevän moottoritien ja n. kilometrin päässä olevien hotellejen, mutta kuitenkin :D), ja aletaan lähestyä thö onnettomuutta, jonka selostaminen jännittää mua kaiken aikaa enemmän ja enemmän.
























Kuvauspaikat vuorilla olivat huikeita, tämmöistäkin kalliota saisi jonkinaikaa etsiä Suomesta.
























 Nyt taitaakin olla järkevin hetki kertoa Malinia kohdanneesta onnettomuudesta, ja painotan heti alkuun, että vaikka selostankin tämän jossain määrin humoristisesti, niin mulle tämä oli oikeasti iso ja järkyttävä juttu (jonka saatan ehkä ottaan liiankin vakavasti..?), eikä siinä tilanteessa (tai nytkään sitä muistellessa) itku ollut kaukana.
 Mutta siis, kaikki alkaa siitä, että Malinin pää, ts. kaula oli reistaillut jo vähän aikaa (obitsun heikosta kaulatapista johtuen) ja jopa irronnutkin muutaman kerran "vuoripäivän" aamuna. Päätin kuitenkin ottaa tytön mukaan ja kohtelin niin varovasti kuin pystyin. Kuitenkin vähän ennen seuraavien kuvien ottoa pää putosi yllättäen soran/hiekan päälle. Koko näky & tapaus oli suurissa määrin huvittava, mutta ennekuin purskahdin nauruun tai hymyilin, huomasin vasemmassa poskessa olevat kolme naarmua/ns. reikää/lommoa (joita tietenkin aluksi luulin hiekaksi). Vaikkeivät nuo jäljet mitään jättimäisiä olekkaan, niin ne huomaa selkeästi paljaalla silmällä, ne näkyvät kuvissa jne. Kun olin tämän kaiken tajunnut, niin alkoi tulla semmoinen epätodellinen olo ja päässä takoi vaan, että "nyt mä sitten pilasin Malinin kauneuden".
 Loppujenlopuksi, saatiin täällä kotona Suomessa pelastettua tilanne iskän kanssa aika hyvin pastelliväreistä "raastetulla" jauheella, jota sekoitettiin askartelulakkaan ja siveltiin noihin jälkiin. Edelleen ne näkyvät jonkun verran ja edelleen mua ärsyttää suunnattomasti koko tapaus, mutta voihan sen ajatella niinkin, että nyt Malin on persoonallisemman näköinen.
(huhhuh mikä romaani, jaksoikohan kukaan edes lukea...?:D)





Aivan oikein, viimeisessä kuvassa seikkailee vuohen pääkallo, mitäköhän on sillekin raukkaparalle mahtanut tapahtua..? :'<


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä se nyt oli, tunteikas matkaselostus. Toivottavasti joku jaksoi tämänkin lukea, ja toivottavasti ette ole unohtaneet meikäläistä & nukkeperhettä kokonaan reilun viikon tauon aikana. c:

maanantai 4. marraskuuta 2013

SYKSYN VÄRIT

































Oon pahoillani, että saatte tyytyä about kuukauden vanhoihin syyskuviin Ceciliasta halloween -postauksen sijaan, en vaan pahemmin välitä koko juhlasta (jonka ideaa en ole vieläkään kunnolla ymmärtänyt, joku fiksumpi valaiskoon minua tietämätöntä siinä asiassa :D ) ja muutenkin koulu on syönyt suuren osan ajasta viime aikoina, joten kuvailuille ei ole pahemmin jäänyt aikaa. :c

Lähiaikoina aikaa kuvailulle pitäisi kuitenkin löytyä enemmän, sillä tattadataa *fanfaari* meikäläinen suuntaa reilun viikon / vajaan kahden viikon  päästä Gran Kanarian aurinkoon. :'3 Oon jo päättänyt että nukkeloisista onnekas matkailija tulee olemaan Malin, ihan näistä yksinkertaisista syistä 1) en ole ehtinyt kuvailla tyttöstä vielä paljoakaan, mistä olen tosi ärsyyntynyt, koska tämä on niin upea kuvattava :'< 2) Malinin naama kestää parhaiten valoa, jota toivottavasti tulee riittämään uudessa kuvausympäristössä, joten ihan käytännön syytkin on huomioitu. :D
 Matkavalmistelut ovat alkaneet Malinin osalta obitsun vaihdolla, joka on edelleen kesken kaulatappi-ongelmien (joihin iskä tosin jo keksi ratkaisun) vuoksi. ^^'

Eipä muuta, kiitos vielä kerran kaikille viime postaukseen kommentoneille, olette ihania!~♥ :*