maanantai 28. heinäkuuta 2014

CRAZY SOMETHING NORMAL - YLIMUOKATTUJA KUVIA & HÖPINÄÄ



















































Mä oon huomannut, että lähes aina kun haluan kuvailla tyttösiäni ilman sen erikoisempaa suunnitelmaa, pelkästä kuvaamisen ilosta, otan sen kummempia ajattelematta Malinin, kameran ja painun pihalle. Enää en voi edes perustella suurta rakkauttani Maliniin uutuudenviehätyksellä, sillä syksyllähän tulee kokonainen vuosi tämän saapumisesta. Jokin siinä vaan viehättää, ehkä se on se helppous; ei tarvitse miettiä mitä tuolle pukisi päälle, minkälainen valo ulkona on, tai muuta vastaavaa, sillä lähes poikkeuksetta tämä tyttönen on kaunistakin kauniimpi (toista kuinkuvaaminen tämän talon ongelmalapsen Vivecan kanssa, joka edustaa aivan toista ääripäätä, mutta jonka kanssa kuvaushetket on siltikin aivan yhtä kiehtovia) .

Tästä nyt tuli tämmöinen palvontapostaus, lähipäivinä jtn järkevämpää..(?) :D